|
× virallinen nimi: × rotu, sukupuoli: × syntynyt, ikä: × väri, säkäkorkeus: × painotus: |
Kivikylän Aamos suomenhevonen ori 20.12.2009, ikä rautias, 150cm yleisratsastus |
× kasvattaja: × omistaja: × kotitalli: × rekisterinro: × koulutustaso: |
Kivikylän Kartano Donna VRL-05903 (s-posti) Antoisa VH11-018-0259 ko: heA re: 110cm me: 95cm |
kuvat © wolverine, Jameson Hall 2009, kiitos!
Niin tämä herkullinen pakkaus päätyi käsiini ja kanssani Antoisaan. Eikä ole ollut syytä katua. Aamos on perinyt luonnetta kummaltakin vanhemmaltaan. Isän puolelta ominaista on palvelualttius, pyrkimys tehdä se mitä pyydetään. Sen sijaan äiti, Unelma Säleikkö, on periyttänyt pojalleen osan naisellisista mielialanmuutoksistaan. Tosiaan, niin kiltti ja kuuliainen poika kuin Aamos onkin, ei yllätyksiltä voi välttyä. Jokainen päivä on erilainen, niin sanotaan.
Hoidettavuus Aamoksen kanssa on melko mukavaa luokkaa. Ei hän välttämättä lukeudu tallin helpoimpiin, niin sanottuihin aloittelijapakkauksiin, mutta ei kyllä aiheuta ongelmaakaan, jos paikalla on joku vähänkin hevoskokemusta omaava hoitaja. Arkoja paikkoja ei ole, joten harjaamisen saa rauhassa suorittaa joka puolelta. Kaviot nousevat, päivästä riippuen, enemmän tai vähemmän hyvin. Mikä kuitenkin mukavinta, ei Aamos menetä malttiaan, ei sitten millään. Kyllä poika osaa näyttää merkkejä tylsistymisestä kun seisoskelu ei kiinnosta, luimistella korviaan ja hirnahtaa osoittaakseen jonkin ärsyttävän, mutta Aamos pitää päänsä, ja kestää pienen ärsytyksenkin tyynen rauhallisesti.
Suhteesta ihmisiin voisin sanoa, ettei Aamos erityisemmin vierasta tuntemattomia. Ennakkoluulottomasti ori päästää kyllä lähelleen. Suuri ego ja ehkä pieni kovispojan maine eivät kuitenkaan ole estäneet myöskään syvempiä suhteita. Aamos osaa kyllä kiintyä omistajaansa, ja mikäs siinä kiintyessä kun on yksi tallin puunatuimmista silmäteristä, ja saa kaiken kiintymyksen kuitenkin monin kerroin takaisin. Niin, onhan se totta mitä kylällä puhutaan, että ilman osaavaa tallihenkilökuntaa ja apulaisia olisin tallin omistajana hemmotellut hevoseni pilalle jo monta kertaa.
Mitä Aamoksen varustamiseen tulee, sujuu se varsin mukavasti. Vain satula on pieni vastarintaa aiheuttava kapine, mutta sekin peitotaan helposti päättäväisellä katseella ja muutamalla komentavalla sanalla. Aamos on myös siitä uskollinen hevonen, että ei kovasti pyri karkailemaan. Huolimattomuudessaan hajamielinen varustaja tietää kyllä, köh köh, kokemuksesta, että käytävälle ilman kiinnitystä pidemmäksikin aikaa unohdettu Aamos pysyy kyllä ihmeen kauan samassa pisteessä. Poikkeuksiksi voidaan lukea sellaiset tilanteet, joissa vastakkainen sukupuoli sattuu houkuttamaan pienelle retkelle.
Aamoksen selässä on hyvä istua. Liekö tämäkin ominaisuus perintöä äidiltä, vaikka ulkomuoto muutoin isää enemmän muistuttaa. Kenties, mutta joka tapauksessa Aamos on oiva ratsu. Sekä kouluun että esteille taipuva poika osaa olla orimainen ja lämmetä hieman liikaakin, mutta parhaimmillaan näyttää meille kaikille esimerkkiä kuuliaisuudellaan ja tyynellä menollaan. Niin, kumpiko on nyt sitten se Aamoksen parempi puoli, este- vai kouluratsu. En ole päässyt vielä selvyyteen. Koulukentillä vaarana on liiallinen lämpeneminen. Kun tätä kuitenkin vältetään, nähdään tarkkaa suorittamista ja upeaa taipumista. Avut Aamos omaa pienistäkin merkeistä, ja kuuntelee ratsastajan toiveita kuuliaisesti. Poika on nopea oppimaan, se on koulutuksessa tullut huomattua.
Kun koulupuolella meno on pilkulleen viimeisteltyä, liikkeet suoritetaan aina loppuhuipennukseen asti hiottuna, niin esteillä eteneminen ei ehkä kestä aivan yhtä tarkkaa suurennuslasisyyniä. Toisaalta liiallista lämpenemistä ei ole nähty estekentillä. Aamos hyppää korkeitakin esteitä, ja pudottaa näin mahtipontisilla ponnistuksillaan erittäin vähän yksittäisiä puomeja. Vauhtia on riittävästi, mutta ori on myös kokoajan hallittavissa ja säädeltävissä. Kieltäytymiset ovat erittäin harvassa, ja myös erikoisesteet menevät varmuudella. Niinä hieman huonompina päivinä saattaa ongelmia olla radan rytmittämisessä. Kokonaisuudessaan kuitenkin kyseessä osaava ja oppinainen ratsu. Maastossa meno on niin ikään varmajalkaista. Ja onhan Aamos varsin komeakin. Ei mikään ihme, että omistaja suhtautuu tähän kultaansa hellän kunnioittavasti ja hieman ihaillen.
Aamos on harkitusti tarjolla jalostukseen. Kiinnostuessasi ota yhteyttä sähköpostilla.
× sh-t Antoisan Jaatina
Aamoksen ensimmäisen jälkeläisen emänä toimi Antoisan oma suokkitamma Mysteriitta RÖK. Kesällä 18.6.2011 syntyi sitten pieni tammavarsa. Tyttö nimettiin Antoisan Jaatinaksi ja häntä kutsutaan tutummin nimellä Jassu. Jassu on liinaharjainen rautias ja säkäkorkeudeltaan 154cm. Jassu löysi uuden kotinsa Kadotetun Suomenhevosista. Siellä hän on varsa-aikana nauttinut asianmukaisista aktiviteeteista, valmentautunut hienoksi estepainotteiseksi ratsuksi, ja lähtenyt kyseisessä lajissa sittemmin pikku hiljaa myös kilpailemaan. Ratsuna Jassu onkin nopea oppimaan ja kuuliainen käytöksessään, vaikka saattaa toisinaan innostua kiihdyttämään aika reilusti.
× sh-o Moon Valonkantaja
Moondancessa asustava Jäpäkän Vanni synnytti maailmaan Aamoksen toisen jälkeläisen 29.11.2011, terveen oripojan, joka nimettiin Moon Valonkantajaksi. Oria kutsutaan nimellä Kalle, ja uuden omistajansa kanssa tämä on kasvanut 156 senttiseksi urhoksi. Kouluratsastuksen puolella tämä muuten varsin haastavaksi käytökseltään osoittautunut Kalle on osoittanut potentiaalia ja painottunut siksi kyseistä lajia kilpailemaan, jopa Vaativa B tasolla. Myös näyttelypuolella Kallelle haaveillaan menestystä. Hän onkin komea poika ja väriltään erittäin kaunis rautias, hieman siis isäänsä tullut.
| isä Lakean Eevert suomenhevonen rautias, 149cm VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, YLA2 |
ii. Lakean Roope Aadolf suomenhevonen VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2, SLA-I, VSHK-AB |
iii. Riemu Roope evm |
| iie. Lennon Liinu evm |
||
| ie. Lakean Nelli-Noora suomenhevonen VIR MVA Ch, KTK-II, YLA1, SLA-I, VSHK-A |
iei. Vihu evm |
|
| iee. Tottiina evm |
||
| emä Unelma Säleikkö suomenhevonen rautias, 150cm Ch |
ei. Loitsutuli suomenhevonen VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2 |
eii. Tulenarka evm |
| eie. Tähtikirkas evm |
||
| ee. Napernaatti suomenhevonen |
eei. Trekoli evm |
|
| eee. Trappune evm |
Aamoksen isä Lakean Eevert on erittäin hienosti menestynyt Lakealainen suomenhevosori, jonka meriittilista on omiaan kertomaan Eevertin vahvuuksista. Rakenteellaan 149 senttinen punarautias ori on ansainnut muotovalion tittelin, ja kantakirjassa ulkonäkö huomioitiin kakkospalkinnolla. Ulkonäön lisäksi Eevertiltä löytyy mukava luonne ja miellyttävä suku. Ratsun hommissa ori on kunnostautunut eniten kouluratsastuksen saralla, saavuttaen melkein 40 KRJ-sijoitusta. Yleiskuvaa arvioiva suomenhevosten laatuarvostelu myönsi Eevertille SLA-I palkinnon, ja yleislaatuarvostelusta tuloksena oli YLA2. Jalostuspuolella ori on ollut menestyksekäs ja jättänyt maailmaan monta jälkeläistä, joista Aamos oli järjestysluvultaan seitsemäs.
Lakean Roope Aadolf oli menestyksekkään ja pitkän elämän elänyt suomenhevosori. Väriltään ori oli kaunis rautias, ja sen komea ulkomuoto tulikin positiivisella tavalla huomioiduksi kantakirjauksessa kakkospalkinnolle, sekä orin ansaitessa muotovalion arvonimen. Kouluratsastuksen helppoa tasoa kilpaillut ori saavutti muutaman kymmentä sijoitusta KRJ:ssä ja kokeili onneaan myös esteillä. Roope palkittiin yleislaatuarvostelussa YLA2 palkinnolla, ja palkintokaapista löytyy myös SLA-I. Jalostuskäytössä tämä hurmaava ja palvelualtis herrasmies toimi erittäin menestyksekkäästi, jättäen jälkeensä peräti 13 jälkeläistä, joista Lakean kasvatteja suurin osa. Oikein hyvä prosenttiosuus jälkeläisistä on myös seurannut isänsä jalanjälkiä meriittejä keräämään, ja onhan siellä osa koonnut meriittejä isäänsä enemmänkin. Hienosta jalostusorin urastaan Roope onkin palkittu VSHK-AB eli jälkeläisluokka AB -palkinnolla.
Aamoksen isälinjaa jatkava Riemu Roope oli 156cm korkea punarautias suomenhevosori, jonka päätä komisti leveä piirto ja jalkoja puhtaan valkeat sukat. Menestystä orin kanssa haettiin sekä koulu- että esteratsastuksen puolelta, mutta eräs ikävä tapaturma meinasi aiheuttaa uran ennenaikaisen loppumisen. Orin takajalka sai vakavan vamman, mutta kuntoutuksella saatiin Riemu Roope vielä kouluratsuksi sopimaan. Estepuoli jouduttiin kuitenkin suosiolla jättämään, sillä se olisi ollut jalalle liian rasittavaa. Ennen loukkaantumista orilta onnistuivat kuitenkin metriset esteet radalla huoletta, ja koulussa taitoa riitti kisaamaan Helppo A luokissa. Jälkeläisiä tällä vanhemmalla Roopella on nuoremman Roopen lisäksi kolme muuta oria sekä yksi tamma. Riemu Roopen omat vanhemmat olivat molemmat työhevosia Itäsuomalaisella maatilalla.
Lennon Liinu oli rautias ja 153 senttinen suomenhevostamma, jonka nuoruus kului mukavasti ratsastuskoululla opetushevosena palvellen. Liinun sopivuus ratsastuskoululle kertoo jo paljon sen luonteesta, ja tamma olikin kiltti ja rauhallinen. Esteillä se kykeni hyppäämään metrin korkuisia esteitä ratana, ja koulun puolella sujui helppo A jotenkuten, helppo B erittäin varmasti. Myöhemmällä iällä Liinu siirtyi yksityiseen omistukseen harrasteratsuksi ja keräsi vielä muutamia sijoituksia kouluratsastuksesta. Esteitä hyppäämään oli uusi omistaja liian arka. Lakean tallilla Liinu oli erään vuoden verran ylläpidossa, jonka aikana Lakean Roope Aadolf saatettiin maailmaan.
Lakean Nelli-Noora on kiltti ja sympaattinen suomenhevostamma, ja puhdasjalkainen Lakealainen. Nelli on yleispainotteisena kilpaillut sekä koulua, esteitä että hivenen kenttää, mutta mistään lajista sijoitussaalis ei ole ollut erityisen mainittava. Sen sijaan Nellin saavutukset perustuvat ennemminkin mm. sen komeaan ulkonäköön, josta todisteina muotovalion arvo sekä KTK-II palkinto. Tamma on väriltään musta ja säkäkorkeudeltaan 154 senttinen. Tamman palkintokaapista löytyvät upeasti arvostettavat yleiskuvaa arvioivat palkinnot YLA1 sekä SLA-I. Siitostammana Nelli-Noora on myös ollut ehdottoman tasainen ja loistava. Se on synnyttänyt maailmaan Lakean kasvattajanimen alle 10 varsaa, joista peräti kahdeksan on noussut jollain lailla mainittavaan menestykseen ja kerännyt meriittejä. Jälkeläistensä upeasta laadusta Nelli saikin VSHK:lta tunnustuksen jälkeläisluokka A.
Aamoksen iei. Vihu asusteli aikanaan Etelä-Suomessa pienehköllä maatilalla lähinnä lehmiä seuralaisinaan. Se ei kuitenkaan tarkoittanut täysin pullaponina toimimista, vaan päinvastoin, kun muita hevosia ei juuri ollut, oli tämä suomenhevosori se johon panostettiin ja jonka kanssa harrastettiin. Taidoiltaan monipuolinen ori kiersi Suomea sekä este-, koulu-, että kenttäkisoissa saaden sijoituksia sekä alue- että kansalliselta tasolta. Ulkomuodoltaan ori oli harvinaisen komea myös, ja pääsikin kantakirjassa ykköspalkinnolle. Väriltään hän oli musta, ilman merkkejä, ja säkäkorkeutta löytyi 156cm. Kaiken hankitun menestyksen jälkeen monet kiinnostuivat Vihusta jalostusmielessä ja se astuikin tammoja saaden yhteensä peräti kaksitoista jälkeläistä. Hienon elämän elettyään menehtyi ori vanhuuteen rauhallisesti kotilaitumellaan.
Tottiina eli tuttavien kesken kutsumanimeltään Tutti oli 154cm korkea punarautias suomenhevostamma. Tutin luonne tunnettiin ystävällisenä, kilttinä ja yhteistyöhaluisena. Omiaan tamma oli juuri esteillä kilpailemaan, ja 100-110cm luokissa tuli haalittua sijoituksia aika hyvinkin ihan kansallisella tasolla. Lakean tallilla Tottiina päätyi olemaan ylläpidossa kolmisen vuotta, ja noiden vuosien aikana syntyi myös Lakean Nelli-Noora. Lakean aikoinaan tammalla myös kilpailtiin. Sittemmin tamma muutti toisaalle yksityisomistukseen ja eli vielä monia vuosia perheratsuna, sekä kaksi jälkeläistä vielä jättäen, ennen kuin vanhuus tuli ja veti Tutin vihreämmille laitumille.
Aamoksen emä Unelma Säleikkö on rautias, 150 senttinen suomenhevostamma. Siinä missä Aamoksen isän puoli oli erittäin kunnostautunut näyttelymaailmassa ja ulkonäköpainotuksella, on orin emän kanssa panostettu käyttölinjaan ratsuna. Yleispainotteinen Unelma on kilpaillut kymmenittäin sijoituksia sekä KRJ:n että ERJ:n alaisissa kilpailuissa. Koulupuolella tamma yltää jopa Vaativa A tasolle, kun esteitä taas ylittyy metri. Luonteeltaan Unelma on myös hyvin ratsuksi sopiva, työnhaluinen ja helppo käsiteltävä, mutta ei itsestäänselvyys. Toki tammalla on ulkoisiakin apuja, joita hyödyntää, ja siksi champion arvonimi. Unelma asustelee Kivikylän Kartanossa ja Aamos oli tälle kolmas varsa.
Unelman isä Loitsutuli on itsekin varsin unelmainen tapaus. Tämä komea voikko suomenhevosori omaa nätin suomenhevosmaisen rakenteen, jolla kakkospalkinto kantakirjassa oli taattu, ja muotovalion arvonimi saavutettiin myös. Loitsutuli asuu MC Suomenhevosissa, ja kilpailee erityisesti kouluratsastuksessa, josta näyttöinä kuutisenkymmentä KRJ-sijoitusta. ERJ:stä sijoituksia on toki haalittu myös, noin puolet vähemmän kuin koulun puolelta kuitenkin. Tasoltaan Loitsutuli on kouluratsastuksessa helppo A luokkaa, ja esteillä ylittyy metri. Ori itse on 147cm korkea. Jälkeläisiä Loitsutuli on maailmaan tuottanut ainakin neljä kappaletta. Yleislaatuarvostelussa se palkittiin kaikista ansioistaan YLA2 palkinnolla.
Tulenarka oli niin ikään väriltään voikko suomenhevosori ja 147cm korkea, eli hyvin paljon poikaansa Loitsutulta muistuttava. Eroa löytyy kuitenkin tunnettavuudesta, sillä Tulenarka ei juuri ole kilpakenttiä kiertänyt. Se asui Pohjois-Lapissa poronhoitotilalla ja hoiti toki hyvin siellä omaa tärkeää rooliaan, paitsi perheen puskaratsuna, myös valjakkoa vetämällä lumessa ja peltoja kesäisin kyntämällä. Sen verran tuli orilla ratsastettuakin, että kuuleman mukaan 80cm kotikentällä/-pellolla ylittyi, ja helppo B tasolta joitakin liikkeitä hallittiin. Oriksi Tulenarka oli aina erittäin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, ja siksi sitä niin paljon perhepiirissä rakastettiinkin. Ori kuoli kotonaan silkkaan vanhuuteen elettyään hyvän elämän. Ei ole varmaa, jäikö orilta muita jälkeläisiä kuin Loitsutuli.
Tähtikirkas on sympaattinen suomenhevostamma, liinakko väriltään ja 145cm korkea. Tammasta on kuultu sanottavan, että se on "tamma, josta kukaan ei ole kuullut, mutta kerran kuultuaan ei unohda". Tiedä häntä kuinka hyvin tämä pitää paikkaansa, mutta ainakin tarina tamman syntymästä on mieleen jäävä. Syntymä tapahtui joulukuun viimeisinä päivinä, kello kahden aikaan yöllä Lappalaisessa tallissa, revontulten loimutessa tallin yläpuolella enemmän kuin minään muuna yönä tuona talvena. Tähtikirkas yö ja revontulet yhdistettynä liinakkoon hentoon ja viattomaan varsaan ottamassa ensiaskeleitaan tallin kuivilla ja lämpimillä oljilla, ja sitä kun ajattelee, ei mieli voi olla kuin lämpöinen. Tähtikirkkaan elämä kuluu puskaratsun hommissa ja elämänkumppanina, mutta kasvattajansa tyttären ratsastamana tamma osallistuu silloin tällöin myös muutamiin pikkukilpailuihin helppo B sekä 100cm tasoilla. Loitsutuli on tamman ainoa jälkeläinen.
Aamoksen emälinjaa toisessa polvessa edustaa suomenhevostamma Napernaatti, tutummin pelkkä Napsu. 157cm korkea Napsu on yleispainotteinen, pärjäten kouluratsastuksessa helppo B tasolla ja esteitä ylittäen 80cm korkeudelta. Yleispainotuksesta ja kovasta yrityksestä molemmissa lajeissa huolimatta koulu oli se, josta sijoitukset kotiin tulivat. KRJ:n alaisista kisoista Napsulla onkin yli 40 sijoitusta, esteiltä vain muutama. Luonteeltaan on Napernaatti ollut aina melkoisen itsetietoinen tamma ja aavistuksen nirppanokkainen, mutta oikeissa käsissä kyllä toimiva. Jälkeläisiä tamma on maailmaan jättänyt ainakin viisi kappaletta, joskin vain kaksi näistä taitaa olla kilpailupuolella vähänkään menestystä hankkineita.
Aamoksen eei. Trekolista emme tiedä paljoa. Jäljet tämän suomenhevosorin jäljittämisessä johtavat johonkin Pohjois-Pohjanmaalle, pieneen maalaiskuntaan. Tiedämme orista säilyneiden dokumenttien perusteella sen olleen rautias ja säkäkorkeudeltaan 155 senttinen. Todennäköisesti Trekoli on toiminut maatilalla työhevosena peltoja kyntämässä ja metsätöissä auttamassa, tai sitten lasten puskaratsuna pihapiirissä. Muita orin jälkeläisiä kuin Napernaatti ei tiedetä olevan olemassa.
Aamoksen emälinja jatkuu emänemänemään nimeltä Trappune, joka oli punarautias ja 158 senttinen suomenhevostamma. Trappune eli elämänsä harrasteratsuna yksityisomistuksessa, osallisten muutamiin paikallisiin pikkukisoihin silloin tällöin este- tai kouluratsastuksessa. Mitään huimempaa menestystä ei kuitenkaan saavutettu, eikä se ollut tavoitteissakaan. Koulutustasoa ei pyrittykään kehittämään kovin korkealle, mutta Helppo B luokassa tamma ilmeisesti ihan hyvin pärjäsi. Esteillä ylittyi ainakin 70cm ratana. Trappune oli luonteeltaan kiltti ja lempeä tamma, ja tämä jätti jälkeensä ilmeisesti kaksi varsaa, molemmat myös tammoja.
