|
× virallinen nimi: × rotu, sukupuoli: × syntynyt, ikä: × väri, säkäkorkeus: × painotus: |
Ferrera Mer suomenpuoliverinen tamma 22.03.2009, ikä ruunikko, 167cm kouluratsastus |
× kasvattaja: × omistaja: × kotitalli: × rekisterinro: × koulutustaso: |
Ziki, Cheval Delamer Donna VRL-05903 (s-posti) Antoisa VH06-031-1885 ko: GP re: 80cm me: 60cm |
kuvat © Beate Langels, Gestüt Hämelschenburg, vielen Dank!
Juttuhan meni niin, että olin tapani mukaisesti katsastamassa Cheval Delamerin uusimpia nuorukaisia, kun eteeni aukenivat kaikki ennusmerkit tätä pientä tammavarsaa ja sen tietoja katsoessani. Syntymäaika tasan viikko ennen F1-kauden alkua ei voinut olla sattumaa. Vauhtia varsasta näytti myös heti ensi silmäyksellä löytyvän, aivan kuin pienestä Ferrarista. Ja silloin kun tämä pikkuinen neiti sattui hetkeksi pysähtymään, loin katseeni sen kauniiseen ulkomuotoon, tehden ehkä yhden ratkaisevimmista huomioista: punainen! "Minä otan tämän!", ilmoitin Zikille tyynesti vaivautumatta edes kysymään oliko varsalle jo suunniteltu tulevaa kotia. Ferrera oli nimeksi täysin luonnollinen ja päivänselvä valinta. Ei liene mikään ihme, että ylpeän omistajan silmissä Eevi ei ole vain punaruunikko, vaan suorastaan Ferrarin maranellon punainen.
Varikolla, tässä tapauksessa siis hoidettavana, Eevi on juuri sellainen kuin kuvitella saattaa. Kamala kiire radalle, eikä paikallaan seisominen oikein kiinnosta. Kiltitkin mekaanikot saattavat vahingossa jäädä vähän jalkoihin, kun tamma kuvittelee olevansa jo valmis lähtemään. Tähän auttavat tietysti varma kiinnitys sekä hoitajan jämäkkä asenne. Eevi kyllä ymmärtää paikoillaan seisomisen tärkeyden kun häntä oikein on siihen komennettu. Samaa vaativaa äänensävyä täytyy käyttää myös eläinlääkärin ja kengittäjän vierailujen aikana. Eevi ei aristele ei sitten mitään tai ketään, mutta turhautuu helposti pitkäaikaisista seisoskeluista ja tutkimuksista. Kavioiden nostelemisessa tamma on niin ikään hätäistä sorttia. Pidettyään jalkaa ylhäällä mielestään riittävän pitkän ajan, laskee hän sen alas. Hoitajan mielipide ei aina ole se ratkaiseva.
Talutettaessa Eevi ei aina muista pysytellä omalla paikallaan. Häneltä kyllä löytyy se luontainen kunnioitus ihmistä kohtaan, mikä hevoselle on hyväksi, mutta neidin ainainen kiire joka paikkaan saattaa saada hänet silti rynnistämään ohitse taluttajan. Kannattaa siis pysyä tarkkana ja muistuttaa olemassaolostaan rohkeasti, kun Eeviä taluttelee. Lastaus traileriin ei tuota Eevin kanssa ongelmia, mutta pidemmillä matkoilla tamma tuppaa kyllästymään ja kaipaa keskimääräistä useammin jaloittelutaukoja. Ilman näitä ja kyllästyneenä voi tamma yrittää pyöriskellä trailerissa ja ehkä hieman potkiskella seiniä. Parempi siis vain suosiolla varata se aika jaloittelutauolle, jos matka on vähänkään pitkän puoleinen.
Varustettaessa Eevi on erittäin hyväkäytöksinen ja vikkelä hoidettava. Tamma suorastaan kaipaa satulaa selkäänsä, eikä lainkaan ymmärrä pullistelun ideaa. Kuolaimet sujahtavat suuhun niin ikään varsin vikkelästi. Alkaa melkein muistuttaa Ferrarin varikon tiimityöskentelyä, kun kuljettaja tulee viimeisellä kierroksella renkaiden vaihtoon, ja kilpaileminen voitosta vaatii kolmea sadasosasekuntia nopeamman pysähdyksen kuin vastustajalla.
Kun päästään ratsastamaan, on aloitettava tietysti lämmittelykierroksella. Aivan kuten formulakuskit lämmittävät renkaitaan ja hakevat oikeaa pitoa mutkittelemalla radalla, kannattaa Eevinkin kanssa vääntää ja vatkata oikein perusteellisesti. Tammalla menee joskus yllättävänkin pitkä aika kunnolliseen lämpenemiseen ja huippuvireen löytöön. Usein alkulämpöihimme kuuluu myös reilusti energian ja ylimääräisen innostuksen purkamista, jotta varsinaista suoritusta aloittaessamme, voimme tyyntyä ja keskittyä täysillä. Vasta sen oikean keskittymisen ja tyyneyden löydyttyä, näyttää Eevi oikeat kouluratsun taitonsa. Hän hallitsee itsensä turvan päästä hännän viimeiseen jouheen asti, kannattelee itsensä kauniisti ja antaa kyllä kaikkensa. Pienet pohje- ja painoavut hän noudattelee hyvin herkästi, ja niiden huomaamattomalla käytöllä meno näyttääkin usein kouluratsastukseen sopivalla tavalla vaivattomalta.
Vaivattomuus on kuitenkin useimmiten vain se ulkonäöllinen asia. Todellisuudessa Eevi ei päästä ratsastajaa helpolla, vaan vaatii erityisesti tiiviin ja ryhdikkään istunnan. Joskus tamma pyrkii tukeutumaan liiaksi kuolaimelle, mitä ratsastajan täytyy myös vahtia. Formula-autonkin ajaminen on todellisuudessa huomattavasti vaativampaa kuin miltä se televisiossa näyttää, ja siihen tarvitaan refleksejä, erittäin kovaa fyysistä kuntoa ja vieläpä henkistä vahvuutta. Aina joskus kuulee niitä epäileviä kommentteja siitä, onko ratsastus urheilua, vaatiiko se muka jotain. Samaa epäilevät jotkut tietämättömät moottoriurheilusta. Tyydyn hyvin lyhyisiin ja ytimekkäisiin vastauksiin tässä aiheessa: kyllä ovat, ja kyllä vaativat! Ainakin lajien harrastajat tietävät mistä puhun.
Eevin ravi on liikkuvaa ja reipasta. Käyntiä taas voisi kuvata varsin normaaliksi, vailla virheitä, mutta myös vailla erityisominaisuuksia. Laukka kuuluu Eevin omiin henkilökohtaisiin suosikkeihin, ja siitä ei sitten vauhtia puutu. Eteenpäinpyrkivyys on tammalle varsin luontainen ominaisuus, ja hyvin paikallaan pysyvät liikkeet kuten piaffe kuuluvat niihin heikkouksiimme, joissa ratsastajan on tehtävä erityisen paljon työtä. Sen sijaan vahvuudet Eevillä ovat nimenomaan kaikki laukan eri muodot ja laukanvaihdot vaikka joka askeleessa. Myös sulku- ja avotaivutukset sujuvat yleisesti hyvällä tekniikalla. Eevin työskentely on kaunista, ja pisteitä tulee ehdottomasti takaosan työskentelystä, kuuliaisuudesta ja tarkkaavaisuudesta.
Aina silloin tällöin Eevi innostuu asioista myös hieman liikaa. Koululiikkeissä tammaa saa tällaisina päivinä hillitä varsin reilusti, jotta hän ei rynnistäisi liikkeitä lävitse kolme kertaa vaadittua nopeammassa tempossa. (Onko se mahdollista? Sitä minäkin joskus ihmettelen, mutta Eevi on osoittanut, että kaiken mitä voit tehdä hitaasti, voit tehdä myös nopeammin.) Kouluratsastuksen parissa tämä kaahailu on kuitenkin vain satunnaista, kun sen sijaan esteratsastuksessa, joka ei suinkaan ole Eevin painotuslajeja, liika vauhti on varsin yleistä. Vaikka kelloa vastaan joskus kilpaillaan, olisi rauhallisuus silti valttia esteidenkin hyppelyssä. Ponnistusvoimaa Eeviltä kuitenkin löytyy, sekä rohkeus hypätä vaikka mitä ja vaikka mistä. Tyylipuhtaudessaan hyppytekniikka ei kuitenkaan ole erityisen kehuttavaa.
Maastossa tämä neitimme on varmajalkainen ja rohkea, rakastaen erityisesti pitkiä laukkasuoria, mikä ei liene enää mikään yllätys. Tamma on myös vahva kaikilla mahdollisilla mäkiosuuksilla. Moottoriurheilun ystävänä ei Eevinkään kanssa kannata silti rauhalliselle kävelyreissulle lähteä. Kyllä se on ennemminkin hiekkatierallia muistuttaa, vähän Jyväskylän MM-rallin meininkiä siis!
Kilpailuissa Eevimme on kuten kotonakin - rohkea ja itsevarma ilmestys, mutta silti omiaan kohtaan kuuliainen. Neiti tykkää kyllä hieman esiintyä, mikä voi näkyä kilpakentällä varsin positiivisellakin tavalla. Myös itse suorituksen ulkopuolella tamma nauttii huomiosta ja paistattelee kyllä mielellään ihailevien katseiden alla. Ei tule kuuloonkaan, että väkijoukko olisi jotenkin hermostuttava asia. Ja mikäs Eevillä siinä olisi paistatellessa myös omistajan ylpeän katseen alla. Donna tosiaan katselee tätä kullanmuruaan usein varsin kunnioittavasti ja silmissään se kuuluisa maranellon punainen loiste.
Eevi on harkitusti tarjolla jalostukseen. Kiinnostuessasi ota yhteyttä sähköpostilla.
× fwb-o Map Of The Candidate
Eevin ensimmäinen varsa syntyi orina ensimäinen päivä marraskuuta vuonna 2009. Isänä tälle vauvalle toimi Eevin kasvattajan hieno ori Ugly and Rich HMA, joka on sittemmin palkittu mm. YLA2 palkinnolla. Tämän yhdistelmän varsa sai nimekseen Map Of The Candidate, joka lyhennetään Mapoftekan, Makke tai Mapsi, miten vain kukin tykkää. Hän on yleis-/koulupainotteinen ja pärjää suurissa luokissa niin lajissa kuin lajissa. Säkäkorkeutta häneltä löytyy 170cm, ei ihan vähän sekään. Luonteeltaan Makke on uusia ihmisiä kohtaan varsin arkajalkainen, ja vaatii pitkän ajan luottamuksen synnyttämiseen. Onneksi tällainen suhde on orilla mm. omistajaansa Amberiin. Kilpailuissa ori on kerännyt jo hienon määrän sijoituksia.
× fwb-o Alfredino
Mitä upeaa syntyykään kun yhdistää Ferrarin Adrenaliiniin? Tosiaan, jotakuinkin hieno tapaus. Antoisan oma Adrenaline Mi toimi siis isänä Eevin 16.12.2010 syntyneelle varsalle. Tuloksena oli terve ja vauhdikas oripoika, joka nimettiin teeman mukaisesti Alfredinoksi. Jos nyt mietit että mihin ihmeen teemaan tuo nimi liittyy, olisi syytä sivistää itseäsi. Jos nimi Alfredo Ferrari alias Alfredino ei sano sinulle mitään, niin suosittelen googlettamaan. Mutta se siitä sivistyssessiosta, tämä Alfeksikin kutsuttava Alfredino on ruunikko, 168cm korkea fwb-ori, painottunut kouluratsastukseen ja sillä kantilla myös kilpaillut. Täydellisestä paketista huolimatta Alfe myytiin Antoisasta, mutta hyvä koti löytyi Ennan luona. Alfe on komea ja suuriliikkeinen kaveri, perinyt äidiltään vauhdin ja menohalun, isältä ulkonäön lisäksi orimaista arvokkuutta ja viisautta.
× fwb-o Dressed to Kill
Antoisan oma, tuolloin vielä aika nuorukainen Suga Wuga Triangle Mer pääsi astumaan Eevin tuloksena mitä nyt kahdesta huipputason koulupuoliverisestä voi yhdistelmänä odottaa. Dressed to Kill on 168 senttinen suomalainen puoliverinen ori, jota Keviniksi tutummin kutsutaan. Varsa syntyi lokakuun viimeisenä päivänä, eli 31.10., vuonna 2011. Vanhempiensa tavoin kilpailee Kevin kouluratsastuksessa grand prix luokkia tavoitteet korkealla. Ori asustelee Frändilän puoliveritallilla Katzun (VRL-07459) ja Elde T:n (VRL-10357) omistuksessa.
× fwb-t Cadillac
Autourheiluteema jatkuu, kun Eevin ensimmäinen ja odotettu tammavarsa nimettiin kauniilla ja arvokkaalla nimellä Cadillac. Cadina tutummin tnnettu tamma syntyi ensimmäinen kolmatta vuonna 2012 ihan täällä Antoisassa ilman ongelmia, ja sittemmin vartuttuaan Cadi on muuttanut Championtalliin tavoittelemaan uraa kouluratsastuksen parissa grand prix luokissa. 166cm löytyy kauniilta tammalta säkäkorkeutta, eli juuri ja juuri hieman alle äidin korkeuden. Saas nähdä jääkö Cadi tulevaisuudessa alle äidin saavutusten, vai tuleeko tästä tammasta huipputähti, johon sillä kyllä edellytykset kieltämättä on. Cadin isä on Cheval Delamerilainen, upea ja mm. KRJ-II palkittu Severus Mer. Severus on itse suomalainen puoliverinen, mutta toi suvussaan tähän upeaan varsaan myös saksalaisia juuria.
| isä Skyjacker FS suomenpuoliverinen ruunikko, 168cm |
ii. Kidnaper COS suomenpuoliverinen VIR MVA Ch, YLA3, KRJ-II |
iii. Kronewald M KTK-III, KRJ-I, KERJ-I, Ch |
| iie. Aisha's Anastacia |
||
| ie. Romanticide KL suomenpuoliverinen |
iei. Treble Dartakan KRJ-I |
|
| iee. Magnolia's Penny Lane VIR MVA Ch, KTK-III |
||
| emä KRB Sticky Sweet suomenpuoliverinen ruunikko, 167cm |
ei. Miracle v. Royal suomenpuoliverinen YLA1 |
eii. Ty Picasso VIR MVA Ch, KRJ-I |
| eie. Joyless KRJ-II, YLA3 |
||
| ee. WLB Acapella suomenpuoliverinen YLA2 |
eei. Luca of Romulus VIR MVA Ch, YLA2 |
|
| eee. Screamy of Romulus KRJ-II |
Meidän pienen Ferrari-tyttömme isä on komea ruunikko ori Jack, virallisemmin kokonimeltään Skyjacker FS. Hän on 168cm korkea suomalainen puoliverinen ja luonteeltaan lauhkea sekä kaikkien kaveri - tyyppinen. Jack on painottunut kouluratsastukseen halliten liikkeet aina int II tasolle saakka. Sijoituksia KRJ:n alaisista kilpailuista onkin hankittu reilu kuutisenkymmentä kappaletta, mikä ei ole lainkaan sen hullumpi saavutus. Jack on ratsuna kovin yritteliäs ja miellyttämishaluinen. Jälkeläisiä orilta löytyy Ferreran lisäksi ainakin kahden oripojan verran.
Jackin isä eli Eevin ii. Kidnaper COS on upea musta ja 170cm korkea suomalainen puoliverinen. Koulupainotteinen Kid on palkittu saavutuksistaan kyseisen lajin parissa KRJ-II palkinnolla, ja myös yleislaatuarvostelussa hänet on huomioitu. Sieltä mukaan lähti tosin vain kolmospalkinto. Ori on Bellicosen kasvatti ja asustellut sittemmin Ciar Dressagessa menestystä hankkien. Kouluratsastuksen ohella hän on tosiaan ehtinyt hurmata myös ulkomuodollaan, ja nimitetty aivan ansaitusti muotovalioksi NJ:n alaisten näyttelyiden kiertämisen jälkeen. Menestys on tuonut tullessaan myös kysyntää jalostuspiireissä, ja Kidiltä löytyykin varsin reilu määrä jälkeläisiä. Luonteestaan hän on näille periyttänyt mitä luultavimmin ainakin uteliaisuutta, sosiaalisuutta ja vilkkautta, jotka orin itsensäkin luonnetta kovin ovat hallinneet.
Eevin isälinja jatkuu iii. Kronewald M'ään, joka oli eläessään 166 senttinen komistus. Tämä suomalainen puoliverinen oli punarautias väriltään, ja varsinainen monitaituri. Ori pärjäsi koulukilpailuissa grand prix luokissa huoletta, mutta pystyi myös hyppäämään esteradalla 130cm kohtalaisen vaivatta. Hän olikin hyvä myös kenttäratsuna, ja tuli palkituksi taidoistaan KERJ-I ja KRJ-I palkinnoilla. Rakenteestaan Kronewald sai kiitosta sen verran, että ansaitsi champion-arvonimen sekä kantakirjattiin kolmospalkinnolle. Kronewald sai ainakin kymmenen toistaan hienompaa jälkeläistä, tullen näin loppujen lopuksi kohtuullisen yleiseksi nimeksi FWB-suvuissa. Iie. Aisha's Anastacia oli tumma suomalainen puoliverinen. Anastacia niin ikään oli painottunut kouluratsastuksen puolelle, kilpaillenkin siellä ilmeisesti jonkin verran. Tamma oli 170cm korkea, ulkonäöltään kuulemma lähellä omaa emäänsä Keinukallion Aerithia. Anastacia oli Stall Aishan kasvatti ja asusteli elämänsä Bellicosessa.
Ie. Romanticide KL on suomalainen puoliverinen tamma. Tämä Tikiksi kutsuttava neito on väriltään kaunis kimo. Säkäkorkeutta häneltä löytyy 164cm. Valitettavasti tietomme tästä tammasta melkein loppuvat jo tähän, sillä Tikin aikuisiän tiet ovat melko hämärän peitossa meille. Kouluratsastukseen tiedämme hänenkin painottuneen, mutta kilpailutuloksia ei ole korviimme kantautunut. Ainakin kaksi jälkeläistä tammalta löytyy, siitä voimme myös olla varmoja. Sen sijaan kuulopuheet tamman kiltistä ja mukavasta luonteesta, sekä jatkuvasta yrittämisen halusta ovat vain kuulopuheita, mutta varsin hyvän kuuloisia ja uskottavia mm. muuhun sukuun verraten.
Iei. Treble Dartakan on monille tuttu ja laajemmaltikin tunnettu nimi suomalaisten puoliveristen keskuudessa. Musta 164cm korkea ori kilpaili kouluratsastuksessa grand prix tasolla läpi elämänsä, startaten kuulemani mukaan 174 kertaa hyvillä tuloksilla. KRJ:n laatuarvostelussa vaivannäkö ja lahjakkuus tulivatkin palkittua ykköspalkinnolla. Myös Avalon Training Centerin virallisissa hevosarvosteluissa ori palkittiin ykköspalkinnolla, kuten myös kaksi muuta samaan tilaisuuteen osallistunutta hevosta. Jalostuksessa Dartakan oli käytössä säästeliäästi ja erittäin harkiten, jättäen jälkeensä 13 jälkeläistä. Iee. Magnolia's Penny Lane edusti aikanaan vuonna 2004 syntynyttä suomalaisten puoliveristen sukupolvea. Liinaksi kutsuttu tamma oli tummanruunikko ja säkäkorkeudeltaan 162 senttinen. Hän oli Magnolia Groven kasvatti, asustellen ja uraa luoden kuitenkin Keijulammella. Koulupainotteinen Liina pärjäsi hienosti tasolla Intermediare I, mutta omasi kapasiteettia myös esteille. Näyttelyissä hän pärjäsi erittäin hyvin ja tuli saaneeksi muotovalion arvonimen. Luonteeltaan Liina oli aina jämäkkä ja itsevarma, mutta silti hyvin käyttäytyvä. Jälkeläisiä upealla tammalla teetettiin yksitoista kappaletta.
Emä KRB Sticky Sweet on Kronenbourgin kasvatti. Sittemmin tämä Sanniksi kutsuttava tamma on asustellut Cheval Delamerissa kilpakenttiä kierrellen. Koulupainotteisena häneltä löytyykin lähemmäs viisikymmentä kyseisen lajin sijoitusta, ja voipahan kilpailukalenteristaan pongata myös muutaman sijoitukseen päätyyneen kokeilun kenttäkisoista. Tästä päätellen Sanni ei ollut huono esteratsastuksessakaan, saati maastossa, ja samaa sanovat myös kaikki tamman tunteneet. Luonteeltaan hän on reipas ja iloinen "little miss sunshine", mutta osaa vaatia myös ihmisiltä mukavaa käytöstä itseään kohtaan. Ratsuna tamma taas hallitsi erityisesti liikkeiden keveyden. Sanni nukkui pois elinikäisessä kodissaan Cheval Delamerissa ystävänpäivänä vuonna 2009. Kaipaamaan jäivät monet, mutta tamma olikin elänyt hyvin pitkän elämän, joten sen oli jo aika siirtyä muille laitumille. Jalostuksessa tammalla ei koskaan ollut erityistä kysyntää ja Ferrera jäi sen ainoaksi jälkeläiseksi.
Ferreran ei. on suomalainen puoliverinen Miracle v. Royal. Tämä 170 senttinen ori on painottunut kouluratsastukseen ja kilpaillut kouluratsastusjaoksen alaisissa kilpailuissa peräti yli sata sijoitusta. Hän yltää aina GP-tasolle saakka vauhdikkaine, ilmavine liikkeineen ja kuuliaisella työskentelyllään. Väriltään ori on kaunis rautias, mutta kaikista ulkoisista merkeistä huolimatta poika voi hoidettaessa yllättää ajoittaisella itsepäisyydellään. Hän osaa joskus olla jopa hankala maasta käsiteltäessä. Onneksi jälkeläisille, joita löytyy muuten kolme kappaletta, ori on periyttänyt enemmän vain parhaita puoliaan. Eikä näitä parhaita puolia tule yhtään vähätellä, onhan Miracle palkittu yleislaatuarvostelussa ykköspalkinnolla! Se jos mikä on ihailtava suoritus.
Eii. Ty Picasso oli hieno suomalainen puoliverinen ori. Sijoituksia kouluratsastuksesta ainakin nelisenkymmentä kerännyt Picasso palkittiin KRJ-I palkinnolla oikein ansaitusti. Rakenteellaan poika taas on kerännyt sertit muotovalion arvonimeen. Saavutuksistaan Picasso tunnetaankin, ja löytyyhän nimi myös aika monesta nykyisen hevosen sukutaulusta. Jälkeläisiä orilla on maailmassa nimittäin ainakin seitsemän, joille isä on periyttänyt hyvänä kokonaisuutena sekä rakennetta että kilpailukykyä. Eie. Joyless oli aikanaan punaruunikko suomalainen puoliverinen. Tamma oli peräti 173cm korkea, joten ei mikään aivan pikku tyttönen. Koulupainotteinen Joyless kilpaili grand prix tasolla kouluratsastuksessa ainakin neljänkymmenen sijoituksen verran. Ratsuna hän olikin hyvin nöyrä ja kevyt ratsastaa. Muutenkin tamma tunnettiin hyväkäytöksisenä ja jalona persoonana. Jälkeläisiä Joylessille hankittiin kolme kappaletta. Tamman hyvän menestyksen johdosta se palkittiin yleislaatuarvostelussa kolmospalkinnolla, ja lajikohtaisessa KRJ:n laatuarvostelussa kakkospalkinnolla.
Ee. WLB Acapella on rautias tamma, jota myös Ellaksi kutsutaan. Ella on koulupainotteinen suomalainen puoliverinen, kuten suurin osa muistakin Ferreran lähisuvun edustajista. Säkäkorkeutta tältä tammalta löytyy 165cm. Kouluratsastuksessa hän on kilpaillut onnistuneesti ylittäen arvostetun sadan sijoituksen rajan, ja mikäs siinä, sillä Ella on aina nauttinut kilpailuista. Ratsuna hän onkin varsin kuuliainen ja ketterä, mikä on periytynyt myös jälkeläisiin. Neljä varsaa on tämä tamma maailmaan synnyttänyt. Ella on käynyt myös yleislaatuarvostelussa tullen palkituksi siellä kakkospalkinnolla.
Eei. Luca of Romulus oli musta, 168 senttinen suomalainen puoliverinen ori. Lucaksi kutsuttu ori tunnettiin laajalti kouluratsastuspiireissä, joissa ori keräili sijoituksia hyvään tahtiin. Myös näyttelykehissä poika käväisi muutamaan kertaan, aina hyvillä tuloksilla. Ulkonäöstään tunnustuksen ori saikin kun sille myönnettiin muotovalion arvonimi. Luca oli tunnetun Romulus tallin kasvatti, mutta vaihtoi elämänsä aikana omistajaa useampaankin otteeseen. Jälkeläisiä hällä teetettiin yhdeksän kappaletta, joista jokainen on vielä sukua jatkamalla lisännyt maailmaan hevosia joiden sukutaulusta löytyy tämä hieno nimi Luca of Romulus. Luca palkittiin myös yleislaatuarvostelussa kakkospalkinnolla. Eevin emälinjan kolmannen polven edustaja eli eee. Screamy of Romulus oli koulupainotteinen suomalainen puoliverinen, kuten Eevin lähisuvussa jokainen. Aivan grand prix tasolla asti Screamy ei kyennyt etenemään, mutta vaativissa luokissa tamma hurmasi kyllä yleisönsä. Myös KRJ:n laatuarvostelussa tamma kävi ansaitsemassa huomiota, päästen kakkospalkinnolle. Ulkonäöltään oli hän ruunikko ja 167 senttinen. Kermaksi tammaa tutummin kutsuttiin. Juttujen mukaan Kerma oli luonteeltaan hieman uppiniskainen, eikä siis aina helpoimmasta päästä käsiteltävänä. Jälkeläisiä Kerma jätti jälkeensä kolme kappaletta.
